Tarina pienestä vihreästä miehestä

Johdanto tarinalle

Elikkä tarina pienestä vihreästä miehestä on mitä täydellisin SAUNATARINA... Täma tarina kannattaa siis kertoa saunassa oman jaksamiskyvyn mukaan niin että värittää oman ajatuksen juoksunsa mukaan yksityiskohtia, nopeuttaa tai hidastaa tapahtumien kulkua... jne. niin että yleisön mielenkiinto säilyy loppuun asti ja porukka on ihan läkähdyksissään lauteilla.

Pieni vihreä mies

Olipa kerran... kauan kauan sitten suuri ja vauras luostari jossa asusti 2000 munkkia. Munkit elivät rauhallista ja onnellista elämää, vailla huolia ja tietoa maailman pahuudesta. Luostarissa he noudattivat arkisia rytmejään päivästä toiseen. Kirjoittivat taiteen pyhiä tekstejä, laidunsivat karjaa, hoitivat puutarhojaan, rukoilivat, pohdiskelivat ja elivät kuten heille oli vuosisatojen ajan opetettu. Eräänä päivänä luostarin ovelle saapui matkamies. Mies kolkuttu luostarin suurta ovea kolmesta. *KOP KOP KOP* Hetken kuluttua eräs munkeista saapui ovelle ja toivotti kulkijan tervetulleeksi. Hän ei kysellyt kulkijalta sen kummemmin kuka hän oli ja mistä oli tulossa, sillä sehän nyt olisi ollut varsin törkeää. Hän kiinnit huomionsa vain siihen että kulkija oli pieni vihreään asusteeseen sonnustautunut mies. Päästyään sisään luostariin pieni vihreä mies kysyi kohteliaasti että voisiko hän saada lasillisen vettä ja tulitikun. Munkki piti pyyntöä vaatimattomana ja toteutti sen auliisti. Hän käveli viereiseen huoneeseen ja haki matkalaiselle sieltä lasillisen puhdasta lähdevettä ja tulitikun. Pieni vihreä mies kiitti ystävällisesti vesilasillisesta ja joi sen hartain siemauksin. Tulitikun hän pisti taskuunsa. Tämän jälkeen hän kumarsi ystävälliselle munkille ja sanoi jatkavansa matkaa. Munkki olisi mielellään tarjonnut matkaajalle enemmänkin vieraanvaraisuuksia, mutta päätteli miehen olevan kiireinen ja toivotti hänelle turvallista matkaa.... No kävipä kuitenkin niin että seuraavan yönä luostarin epäonneksi ja kauhuksi puolet heidän tiluksistaan paloi. 500 nautaa, 600 hehtaaria peltoja ja puolet makuusaleista, joiden mukana kuoli myös puolet luostarin munkeista. Munkit olivat aivan kauhistuneita moisesta onnettomuudesta, mutta sillä he eivät tienneet maailman pahuudesta mitään niin he päättivät tapahtuman olleen vain herran tahto, jolla tämä halusi varoittaa heitä hurskauden vaaroista, sillä olivathan heidän tiluksensa olleet yltäkylläiset ja heidän varallisuutensakin varsin mittava. Näinpä munkit päättivät rukoukstensa jälkeen kunnostaa sen mitä kunnostettavissa oli ja palasivat normaaliin arkiseen rytmiinsä ja eikä kulunut kovinkaan kauan kun he eivät edes muistaneet kunnolla hirveitä tapahtumia...

Tarinan eteneminen

Tarina jatkuu niin että pieni vihreä mies tulee käymään uudelleen luostarissa, pyytä lasin vettä ja tuli tikun, sitten lähdettyään luostari palaa ja puolet tiluksista ja munkeista kuolee jällein. Aina kun munkit on toipuneet luostarin palosta niin sama litania toistellaan ehkä hiukan pienemmillä tai suuremmilla tuhoilla ja asioiden värittelyllä, mutta lopulta kuitenkin on jäljellä enään yksi munkki.

Tarina jatkuu...

Kun sitten luostari paloi 100. kerran 10:n vuoden sisään ja jäljellä oli enään yksi ainut munkki, joka oli palossa onnistunut pelastamaan itselleen muutaman säkin jauhoja, pari ruukkua maitoa, saavillisen vettä ja hieman kuivattua lihaa. Munkki pohti hartaasti mielessään, että voiko kaikken takana olla herran tahto vai oliko taustalla kenties jokin suurempi mysteeri. Munkki jäi odottamaan luostariin ajatustensa kanssa kun sitten muutaman viikon kuluttua ovelle saapui jällein kerran munkille niin kovin tuttu matkamies - tuo pieni vihreä mies. Munkki osasi jo arvata mitä mies haluaisi itselleen ja antoi hänelle viimeiset vesivaransa ainoaan ehjään juomalasiin. Tulitikkujakin oli enään vain yksi säilynyt kaikkien palojen jäljiltä, mutta siitäkin munkki luopui kohteliaan vieraan pyynnöstä. Pieni vihreä mies joi lasin vettä, otti tulitikun, kiitti ja lähti jatkamaan matkaansa. Tällä kertaa munkki ei kuitenkaan sulkenut kokonaan ovea pienen vihreän miehen lähdettyä vaan jäi seuraamaan oven raosta minne mies lähti taivaltamaan ja lähti sitten varjostamaan miehen liikkeitä jonkin matkan päässä... Tovin kuljettuan munkki huomasi pienen vihreän miehen nousevan sinisen polkupyörän selkään ja lähtevän ajamaan sillä pitkin maita ja mantuja. Munkilla tuli kiire. Onneksi ohi sattui polkemaan mies punaisella polkupyörällä ja munkki sai hetken neuvottelun jälkeen pyörän käyttöönsä kun lupasi palauttaa pyörän pikimmiten takaisin omistajalleen. Tähän mennessä kuitenkin pieni vihreä mies oli saavuttanut jo varsin suuren etumatkan ja taka-ajosta ei tullutkaan mikään lyhyt. 2 viikkoa, 6 päivää, 18 tuntia ja 34 minuuttia muutaman sekunnin tarkkuudella taka-ajo kesti kunnes munkki lopulta sai miehen kiinni. Miehen saavutettuaan munkki oli hengästynyt ja hänen piti hetki tasata hengitystään. Sitten hän kysyi nöyrästi mutta samalla painokkaasti pieneltä vihreältä mieheltä. " Miksi aina sen jälkeen kun saavut luostarillemme, pyydät lasin vettä ja tulitikun, niin seuraavan yönä luostarimme palaa?" Pieni vihreä mies katsoi munkkia ihmeissään ja hölmistyneenä tokaisi: " En minä vain tiedä." 

Sen pituinen se. 

Tarinan opetus

Tarinan opetus riippuu siitä miten on kuvaillut taka-ajon tai muut yksityiskohdat joiden kautta tarina saa ennenaikaisen tai erilaisen lopetuksen. Tässä tapauksessa opetus on se, että punainen pyörä on nopeampi kuin sininen pyörä.